Köllimispeitto Nakille

Nuori herra Nakki kulkee tietysti mukana kun typy käy kerhoissa. Yleensä ollaan oltu vaunuilla liikenteessä ja olen pyöräyttänyt pojan makuupussin päälle katselemaan elämää (ja elämöintiä).

Nyt oli kuitenkin koko perhe matkassa ja arjen luksusta - päästiin autolla.

Ärsytti raahata makuupussia mukana. 

Kotiin päästyäni mylläsin kangaslaatikkoni ja nauhakätköni

(kukakohan ne siivoaisi taas..)

Peitolla on kokoa pikkuisen vajaa metri x metri

 Virallisen valvojan avustuksella se on tutkittu tarkkaan ja kelpuutettu Nakin lepuutusalustaksi. 

 

Kirkkaat värit ovat Nakille mieleen ja nauhoihin on kiva tarttua pienillä lihavilla nyrkeillä 

(siis silloin kun ne nyrkit ei ole suussa)

Päällinen trikoota ja kaikki löytämäni nauhanpalat pätkittyinä. Alla fleece ja reunassa musta resori.

Minä olen ollut viime päivinä oikea tilkkulaatikon kauhistus. Seuraavina päivinä pitäisi Kankaiden yön ostoksia alkaa tipahtelemaan niin saan taas jotain uuttakin ommeltavaa :)

Tuubi-kolmiohuivi vai mikä se oli?

Suvi-Kukan blogissa oli kiva kolmio-tuubihuivin tutorial, pakkohan sitä oli kokeilla. Tein itselleni ruskeasta maxidotsista ja yksivärisestä ruskeasta trikoosta yhden ja tikkasin vielä vanhasta pöytäliinasta purettua pitsiä reunaan. Ja niinhän sitä sanotaan että nälkä kasvaa syödessä. 

Lähti ikäänkuin hiukan käsistä..

Jonkin verran muokkasin kaavaa, tuubikappale oli minusta kivempi korkeampana että menee kunnolla ruttuun kaulalla, joten omat tuubipalani olivat ~40-50cm korkeita, leveyttä oli jonkin verran alle 60cm. En mä tietysti mitään mitannut ;)

Ompelin huivit tilkuista, eikä kaikkia kankaita ollut 60x60 kokoista neliötä, joten saksin sopivan suuruiset kolmiot sieltä mistä se onnistui ja ompelin ne pussiin jättäen toiseen kulmaan kääntöaukon. 

Kääntöaukko jää kivasti piiloon kun kulmat menevät huivin takana päällekkäin. Tästä ilahtuneena ompelin myös ne kankaat joita oli neliöllinen samalla tavalla oikeat puolet vastakkain. :)

Tämä ainakin jää minulle itselleni mutta osa muista hyppää joulupaketteihin. 

Nämä oli kivoja ja nopeita tehdä! Ja epämääräisten jäännöspalojen kasa hupeni mukavasti :)

Lumppujen uusi elämä

Keväällä kun sain kaksi tilkkupeitettä valmiiksi puuskahdin etten IKINÄ enää tee yhtään tilkkutyötä. Ei ole mun juttu. Pitäisi leikellä tarkasti ja silittää ja kaikkea tylsää.

Äitini kiikuttaa aina Suuren Käsityölehden minulle ja heinäkuun numerossta jäi farkkutilkkutyynyt mielen pohjalle kummittelemaan.. Pakkohan niitä oli koittaa. Päätin että mitään uutta en tyynyihin osta, sillä mennään mitä on - ei sitten harmita kun jää kesken tai epäonnistuu.

Tyynyihin on käytetty kolmet erisävyiset farkut - yksistä farkuista sai noin 40 ympyrää (halkaisija 11cm) ja kun yhteen tyynyyn niitä tarvittiin 25, nämä neljä nielaisivat  viisi lahjetta :)

Limen vihreän puuvillan alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa - ehkä Etsystä jossain paketissa tullut..?

Ruskea-turkoosi ohut puuvilla taas on vanha tunikani jonka olin nakannut siivouslumppujen kasaan.

Vanhasta pellavapöytäliinasta jossa oli VALTAVA steariini tahra riitti taustaksi kahteen tyynyyn, toisissa kahdessa lasten petivaateprojektista aikaa sitten jääneet roippeet.

Farkkunappeja olen tilannut kesällä Merinetistä ihan toiseen projektiin.

En oikein osaa päättää jäävätkö nämä meille vai lähtevätkö jouluksi uuteen kotiin. ihan kaikki eivät taitaisi ilahtua minun ja miehen vanhoista rievuista ;D

Hämä-hämähäkki ja pari pipoa

Meidän tyttö tykkää ötököistä. Voi maata kuraisessa maassa haltioituneena katsomassa miten mato möngertää vaikka kuinka kauan. Tai seurata koppakuoriaista.


Hämähäkkien suhteen olen yrittänyt itse olla reipas, kertoa mitä ne ovat ja mitä tekevät.




Silti se järjetön pelko istuu tiukassa - tässä päivänä eräänä kun typy kysyi 'äiti, minnes tuo rroska on menossa? ' äiti siivosi VALTAVAKSI hämähäkiksi osoittautuneen roskan nopeasti liiskaamalla sen lähimmällä kirjalla.

En ollut oikeastaan ennen ommellut tuollaista paksumpaa neulosta. Se oli ihanaa. Aina jonkun luirun trikoon jälkeen pitäisi saada ommella terapiaksi jotain tällaista. Halusin välttämättä tehdä tästä molemmiille lapsille vaarintakit, takeilla on kokoa 68 ja 92cm. (Ottobre 6/11)

Resorien valinta oli tuskaista kun mikään ei ollut täsmälleen oikeanväristä, neuloksessa kun muiden lankojen värit kuultavat läpi, valkoinen ei ole ihan vitivalkoista, eikä punainen kirkkaanpunaista.. Pienemmän takissa mustat resorit ja KAMit, isomman punaiset resorit ja valkoinen rengasvetoketju.

Typyn takkiin ompelin vielä hihaan hämyrimerkin :) Kaikki ötökät Majapuulta, resorit Hannan kankaasta ja vetoketju Royal-tuotteelta.

Miehelle ötököitä riitti vielä ruttupipoon jonka vuoritin merinovillainterlockilla. Tyttö kylläkin nappaa pipon päähänsä aina kun sen jostain bongaa. Sitten touhuaa tyytyväisenä valtava hattu päässä - pääasia että siinä on 'lovely ants' :)

Pieninä välitöinä on syntynyt kruunupipo ja huivi-setti taikametsästä ja pipo ja tumput Sampsukan helikopterileijona-joustiksesta. Kaikessa on fleece vuorina.

Ketunhäntä kainalossa

Mieheni lempieläin on kettu (kaikki englantilaiset eivät siis ratsasta ympäri maaseutua repolaisten perässä..)

Tätä Noshin luomutrikoota oli pakko saada! Ja kun ovelasti vilautin kankaan kuvaa miehelleni hän kehoitti tilaamaan sitä vähän isomman palan, että saisi itselleenkin paidan <3 Onnistuin saamaan kangasta Rillaruulta heti kankaattoman loputtua!


Eli miehelle raglan t-paita omalla kaavalla, ruskeat hihat ja resorit

Pojalle kietaisubody luonnonvalkoisilla hihoilla ja lämpimän ruskeilla resoreilla (SK 4/2006)

 Ja typylle omalla kaavalla tuplahihatunika helmaresorilla ja leggarit (SK 1/2009)

Ja sovituskuviakin muutama :)

Samoihin aikoihin myös Sampsukalle tuli myyntiin kettuja. Mustapohjaista joustofroteeta tilasin pienen pätkän, en itseasiassa vieläkään tiedä pidänkö kuosista vai en. Minusta kuosi olisi toiminut paremmin suurempana ja minua häiritsee värien leviäminen kettujen silmissä.

Palasta tuli kuitenkin peruspaita koossa 92cm ja molemmille lapsille mustalla merinointerlockilla vuoritetut pipot.

Pidän kuosista pipoissa enemmän kuin paidassa.

Kyllä aikuinenkin saa joskus olla apina

 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

 Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

 

Ja me isommat yritetään selittää niitä parhaamme mukaan.

 

Ramppikuume oli tosiasia.

Nyt jos leikkaa kaksi samaa hupunkappaletta tai etukappaletta niin ei kyllä hymyilytä..

Leikkaamisessa ei kuitenkaan ongelmia ollut, ompelemisessa sitten senkin edestä.

Ehkä se UFO-laatikon paksu keinokuituresori ei ollut ihan paras mahdollinen vaihtoehto...

Viisi saumurineulaa ja kaikenlaisia merimiesten käyttämiä sanontoja myöhemmin siitä tuli valmista.

Kokonaan vuoritettu huppari omalla kaavalla. 

Suorat housut villaneuloksesta ja apina-pipo valmistui samalla.

Maailman ihanin apinajoustis ja apinamerkki Majapuulta. Vuoren ruskea maxidots Bellapuulta. Vetskari Merinetiltä.

Muutakin valmista tuli viikossa mökillä omassa rauhassa kun sai surruttaa.

Viidet velourhousut Jättirätin harmaasta velourista, yhdet itselle ja kahdet molemmille lapsille

Itselle tunikoita, nappilistalliset muokattu tissiksen kaavasta, punainen on ehta tissis

Oranssi-ruskea pallotrikoo Hannan kankaalta

Punainen maxidots Fabriinalta

Ihana harmaa entiedämikä-kangas Jättirätin aleista

Kerrankin itselle kaikenlaista :)

Majapuun apinoita ja autoja lapsille

 Majapuun autokorjaamo- ja apinapuujoustikset oli ihan must have! 

Autokorjaamosta tuli pojalle lämpöinen jumsuit koossa 74 odottamaan talvea. Puku on kokonaan vuoritettu mustalla merinointerlockilla. (Ottobre 4/2012) Hupun piirsin uusiksi kun se aiemmassa versiossa ärsytti olemalla liian suuri ja avara.

 

Poju sai myös kaksi paita-bodya. Paidoissa kaavana Ottobren Papana koossa 68cm.

Paitaa on pidennetty, hurautettu saumurilla tylsän bodyn alaosaan kiinni ja tikattu n.7cm taitteelle kaksoisneulalla. Kivasti ompeleet hukkuu joustikseen!



















Mallini on vielä tyytyväinen kuvattavana olemiseen <3  Ihan hyvin housut asettuu alle, mutta seuraavaksi teen vielä hiukan pidemmän taitteen.

Apinapuu-paitaan tein vielä koristenappilistan raglansaumaan, tarkkasilmäiset huomaa ettei napit ole kuvissa kiinni - olen hävittänyt ainokaisen parsinneulani.


Tytölle myös paita Papanan kaavalla, kokoa 92, ilman saumanvaroja ja hiukan lisätty pituutta helmaan ja hihoihin.

Nämä pisarapääntiet on nyt meidän ompeluryhmässä muotia ;) itse yritin sellaista väkertää joskus kevälllä ja meni vaan hermot. Nyt onnistui paljon paremmin ja olenkin löytänyt ompelukoneeseeni ihan mahtavat kaksoisneulaussäädöt!

Ja tässä sovituskuvaa vielä paidasta, apinani suostui hetkeksi aloilleen ennen kun touhusi taas menemään :)

Kaikki resorit Hannan kankaasta, ekaa kertaa pesin resorit ennen ompelua, ja pesen kyllä vastaisuudessakin ettei tule enää mitään ylläreitä!