Lahja - ja pari ufoa.

Mummini täyttää muutaman viikon päästä 80. Päässäni ei ollut yhtään lahjaideaa - sen ikäisellä ihmisellä kun kaikkea jo tuppaa olemaan.. Onneksi on paikallinen ompeluryhmä josta saa ideoita, apua ja mielipiteitä pulmaan kuin pulmaan!

Puikkopussia en ollut koskaan tehnyt, pikaisella googletuksella löysin kuitenkin muutaman ohjeen. Kaikissa oli kaksi eri korkuista taskua ja yksi pieni etutasku - ja niin on nyt näissäkin.

Mitat sen mukaan mitä kankaita riitti :D

Samalla kokeilimme kankaan kuvioimista metallisen piparimuotin, valkaisuaineen ja 2,5 vuotiaan avulla. Tuli ihan hauskoja - oman pussini punainen kierrätetty farkku värjääntyi siistimmin kuin lahjapussin lakanapuuvilla.

Tämä koeversio on siis itselleni, tämän isompaa ei minun tavaroilleni tarvitse :)

Mummin pussi on suurempi- ja mahtaakohan olla silti läheskään tarpeeksi suuri innokkaan virkkaajan ja kutojan tarpeisiin..

Sitomisnauhojen ompeleen päälle ompelin lahja-puikkopussiin koristeeksi puiset maalatut napit joita olen joskus tilannut etsystä enkä ole raaskinut käyttää mihinkään.

Molemmissa pusseissa on läppä joka taittuu pitkien puikkojen päälle ja pitää ne paikoillaan.

Päälikankaat ovat kierrätettyjä, punainen farkku on ollut bleiseri ja tummanpunainen puuvilla kaitaliina häissämme. Ruusukangas on vanhasta tyynyliinasta ja loput tilkkuja ufo-laatikostani.

Olen tyytyväinen, itsetehtyä, mahdollisesti käytännöllistä ja Typykin sai osallistua lahjan tekoon.

Ajattelin tehdä pahviset kortit noihin 'lokeroihin', piirtää niihin yhden pitkän puikon, yhden sukkapuikon ja yhden virkkuukoukun. Eipä jää käyttötarkoitus sitten arvoitukseksi.


Mutta se varsinainen ufo on punainen verhoilukangas joka on ollut valmiina 6 vuotta!

Nyt sitten viimein sain aikaiseksi lainata niittipyssyn ja vaihtaa tuolien kamalan tahraiset siniset päälliset. Sen verran kuitenkin laiskotti että niittasin vain vanhan kankaan päälle. Meniköhän kuuteen tuoliin melkein tunti.

No oli ainakin hyvin suunniteltu ;)

Tänään on kankaattoman viimeinen päivä, whoop whoop!

Taikametsää ja syksy tulee!

Taikistossut pojulle. Nyt ei liinassa palele varpaat.

Vuoritettu fleecellä  - saumuri valitti melkoisesti kun oli kaksi kerrosta joustista ja kaksi fleeceä.. Resori on Sampsukan lämminkeltainen, sopii mainiosti.

Kaavasta voin sanoa sen verran että tarvitaan jalanpohja, puoliympyrä ja kaarisilta. eli itse suhrattu. Ei ihan kaikki reunat kohdanneet tuossa kokoamisvaiheessa, eli muokattu yhteensopivaksi ommellessa

Nämä menee koko kylmän kauden.

Taikametsästä samalle nuorelle miehelle myös haalarit omalla kaavalla. Olen samalla kaavalla tehnyt aiemmin runoratsusta haalaripöksyt, nyt vaan suurensin pituussuunnassa kaavaa, leveyttä en lisännyt. 

Haalarit puetaan pääaukon kautta, eli olkaimissa ei ole mitään kiinnityssysteemejä.  Resori on ruskea, ei musta.

 

Itselleni tein samalla peruspipon. Ja vieläkin sitä on varmaan metri jäljellä...

Viikko on alkanut aika harmaana, ulkona on kylmää ja tuulista ja huomasin kauhistukseksi ettei lapsilla ole mitään trikoota lämpimämmästä matkusta tehtyjä hattuja (tai on varmaan, mutta ainahan voi tehdä lisää).

Aloitin pojusta ja ajattelin piirtää itse kaavat kolmiosaiseen hattuun, ihan helppoa vai? Eka versio oli aika villi, oli haussa niin pyöreä muoto kuin edes edes likimiten oikea kokokin, toisella kerralla onnistui paremmin...

Typy nimesi hatun heti Pororo-kypäräksi ja halusi itselleen samanlaisen. Tämä hattu on tehty rakkaudella - ja lyhensi osan hiuksistani parilla sentillä kun oikein keskityin ompeluun :D Styled by Pfaff 

Lakeissa on KAM-nepparit leuan alla. Näin jossain jonkun laittaneen ja idea oli jäänyt mieleen. (Eikä mulla olisi ollut mustaa - eikä ruskeaa resoria tarpeeksi solmimisnauhoihin...)

Mökille päästään sittenkin vielä viikoksi nautiskelemaan metsän rauhasta ja pimeistä illoista, sinne pääsee pelkät kutimet mukaan. Hiukan jo harjoittelin vuoden kutomistauon jälkeen. Sain kaksi kerää liukuvärjättyä hahtuvaa lahjoituksena ja ensimmäisestä tuli huovutetut mökkitossut minulle ja typylle :)