Yleensä tyttöseni on väriläiskä ympäristössään - ei toisinpäin
Isoisotätini hautajaisiin lapsille tarvittiin kuitenkin hiukan hillitympää vaatetta.
Typylle mummun
bleiseristä kierrätetty hame (Petit feé OB 1/2011) koossa 92, henkseleissä on
nepparit, napit vain koristeena. Myös mustat leggarit ja paita on
kierrätetty kahdesta aikuisten t-paidasta. Leggingsit SK 1/09, paidan
leikkasin vapaalla kädellä niin että hyödynsin hihoissa taitteet ja
etukappaleella v-pääntien. Tämä oli pakon sanelema juttu sillä minulla ei ole taaskaan kaksoisneulaa.
Oman tunikan jämäsoiroista pojulle pulloveri tai liivi vai mikä tuo on? Leikkelin summittaisesti ja tein elämäni ekan v-kauluksen. Onnistui ihan hyvin panostukseen nähden. Mustat velourhousut ja Kiss-body olivat itseasiassa ristiäislahjoja.
Ei kaikki hautajaiset ole kamalan surullisia. 97-vuotias on kuitenkin ehtinyt elää jo melkoisen elämän. Tämä täti oli huipputyyppi - ja tädillä oli itsetunto niin kohdillaan että hän tiesi sen itsekkin :)
Ihana tuo mekko. Ja tosi on, meilläkin kuvia hautajaisista, joissa pappi ja vieraat nauravat kahvikupposen äärellä. Isotätini oli ehkä hiukan höppänä(varmaankin nykyään olisi jo lapsena saanut kehitysviive diagnoosin), mutta erittäin terävämuistinen ja olikin viimeisellä elin viikollaan ilmoittanut papille kipakasti virsien numerot ulkomuistista, jotka hänen hautajaisissaan tulee laulaa. Toisen hautajaisissa taas ihmeteltiin isotädin erittäin rikasta elämää. Rouva kun oli nuorena 14vuotiaana neitona karannut Helsinkiin piiaksi ja sieltä merikapteenin rouvan piikana ensin Kanadaan ja lopulta Argentiinaan. Vasta viimeisinä vuosina palasi Suomeen kauhistelemaan etteivät suomalaisnaiset käytä korkokenkiä. Molemmat olivat yli yhdeksänkymppisiä ja vaikka tietysti heitä kaivataan, kumpikaan tuskin olisi tykännyt surullisista hautajaisista.
VastaaPoista